aikaa ja sitä vaan kuluu aina juttujeni välillä.. pieniä kauniita juttuja on sattunut niii monena päivänä ja iltaisinkin..muuten ei ole kuukausiin arkiaskareeni muuttuneet.. olen vaihtanut terapeuttia ..tahdostani riippumatta ..ja se oli kova prosessi ..joka yhä kesken..  Kuulin kyllä tuntemuksista etukäteen, että sekasorto valtaa mielen ja helpoin tie olisi oma sänky ja yksinäisyys.. mutta helpoin tie veisi terapeuttini mukaan minut helvetilliseen pillerimaailmaan..lopullisesti. "..sori vaan mut tää karu teksti on todellisuutta"- sanoi hän. Kipusin portailta ylös ja otin ohjat omiin käsiini.. unettomia öitä ja kamalia oloja ..viikon kahden ajan ..sitten alkoi helpottaa. Tarviikohan ihminen vieroituksen omasta terapeutistaan ennenkuin on valmis ottamaan mieleensä seuraavan ..oudon naisen.. (naisen omalla kohdallani)
 Terapia on opettanut minua ..vaikka olenkin vielä "ensiaskelilla", ottamaan huomioon omat tunteensa ..nostamaan ne piilosta esiin ja kohtaamaan..myöntämään ne itselleen. Kävelin viimeisestä "vanhasta" terapiastani poispäin.. mielessäni kaikui viimeiset sanat.. "hyvää matkaa".. en tiennyt itkisinkö..kyyneleet valuivat.. huomasin että koin aivan valtavaa ikävää terapeuttiani kohtaan.. tunsin olevani orpona ihmisten keskellä... katu jatkui ja jatkui.. koitin soittaa ystävälleni..sille ainoalle joka ymmärtäisi tämmöisen soiton päälle mitään.. hän ei vastannut. Koin silti lopuksi suurta nautintoa sillä selvisin tunteideni mylläkästä ilman ketään läheistä ihmistä.. itkin ja hymyilin, olo oli helpottunut linja-autossa. Myönsin tuntevani kovaa ikävää.. muttei aina ikävä oo ikävää.